Antinniementie 12
Antinniemeen oli suunniteltu uutta asuntoaluetta ja tonttijakoa jo 1930-luvun loppupuolella. Asemakaavaa ei vielä alueella ollut. Vanhasta tonttikartasta löytyi tieto, että tonttijako oli vahvistettu 1.7.1939. Yhtyneet oli jo vetänyt alueelle vesijohdon ja viemärin. Tehtaan työmiehet Toivo Nieminen ja Kalle Järvinen olivat saaneet rakennusluvan uudelle alueelle ja talohanke eteni kesällä 1939 tavoitteena muutto ennen talvea. Kun 50 vuotta myöhemmin taloa kunnostettiin, löytyi seinien välistä ja tapettien alta syksyn 1939 sanomalehtiä. Varsin hälyttävien uutisten vallitessa ja tietoisena ehkä rintamalle lähdöstä oli rakennusta jouduttu viimeistelemään. Talon toinen rakentajista Kalle Järvinen kaatui sittemmin Säntämässä vuonna 1941.
Talo rakennettiin kahdelle perheelle, mutta yläkertaan tehtiin myös toiset huoneistot, kullekin keittiö ja kammari. Yläkerran huoneet tehtiin alivuokralaisia varten. Sodan jälkeen ne olivatkin Kansanhuollon käytössä. Keittiöiden lämmönlähteenä oli puuliesi ja kammareissa oli pönttöuuni. Taloa rakennettaessa on materiaaleista ollut pulaa. Sokkelissa on käytetty ns. säästöbetonia, jossa on ollut isoja kivenmurikoita mukana. Lautatavara on ollut sekalaista, mutta sinänsä hyvälaatuista. Materiaalien kestävyydessä ei silti ole tingitty, suuri osa alkuperäisistä materiaaleista mukaan lukien ikkunat ja ulkovuoraus on edelleenkin paikallaan ja kohtuullisen hyvässä kunnossa. Maalista on ollut pulaa, jonka vuoksi talo oli käsitelty ensiksi ns. Valken vernissalla joka oli ilmeisesti mäntyöljyä. Se on ollut hyvä pohjuste, ja osaltaan selittää vuorauslautojen hyvän kestävyyden, mutta se myös aiheutti maalatessa ongelmia kuplimisen vuoksi vielä 50 vuotta myöhemmin. Eristyspurua oli vain välipohjissa. Ulkoseinissä oli ’termospullo-rakenne’, joka oli tehty käyttäen Paperituotteen teollisuuspapereita. Myöhemmin talolle oli hankittu ’villahousut’, eli ruiskutettu seiniin onnetonta urea-vaahtoa, joka remonttia tehdessä myöhemmin lenteli taivaan tuuliin. Huopakatto oli ollut katteena alusta lähtien, koska kuuleman mukaan silloin ei saanut peltikattoja rakentaa, ne kun eivät olisi kestäneet silloisessa rikkipitoisessa ilmastossa. Vasta viime vuonna talo sai ensimmäisen peltikatteensa. Kellariin oli rakennettu verannalta johtavat jykevät betoniportaat. Kellarissa oli sauna, mutta muuten se oli maapohjakellarina. Tontti oli alun perin jyrkästi metsään päin viettävä. Niinpä sitä jouduttiin tasoittamaan kellarin kaivauksesta peräisin olevalla maa-aineksella. Tontin vierellä kulki kapea tie järven rantaan. Yleinen katu nimeltään Järvikuja siitä tuli vasta vuonna 1980.
Tontit olivat ilmeisesti alun perin vuokratontteja, koska vasta 1.10.1943 tehtiin tonttikauppa jossa tehtaantyömies Toivo Einar Nieminen ja vaimo Saara Ester sekä työmiehen leski Helmi Lea Järvinen ostivat Yhtyneet Paperitehtaat Osakeyhtiöltä mainitun tontin hintaan 1 markka. Lainhuuto kaupalle on saatu 7.3.1945. Markka maksettiin kuitenkin juhlavassa tilaisuudessa vasta joskus 50-luvulla. Sodan jälkeen olikin Antinniemessä sitten runsaasti rakennushankkeita meneillään.
Rakennus oli 1980-luvun lopussa vielä varsin alkuperäisessä, hiukan ankeassa kunnossa, kun Niemisen jälkeläiset ja Järvisen leski lähtivät sitä myymään. Osa talon huoneistoista oli ollut tyhjänä jo useita vuosia. Talon viimeisenä asukkaana oli yksi opiskelija. Kun talon lämmitykseksi oli muutettu pönttöuuneihin asennetut, yösähköllä toimivat vastukset, oli opiskelijaparalla talvisin hiukan hankalaa, kun illalla ennen klo 22 kädet palelivat ja aamulla heräsi hiki otsalla. Talo siirtyi 22.4.1988 tehdyllä kaupalla sen nykyisille asukkaille Iisa ja Jouko Airolalle. Sen jälkeen rakennusta remontoitiin vuoden verran varsin perusteellisesti. Kellari otettiin käyttöön ja huoneistot yhdistettiin. Talon eristys ajanmukaistettiin ja lämmitysmuodoksi valittiin öljylämmitys. Vanhat pönttöuunit kunnostettiin ja ne ovat edelleen käytössä talvipakkasilla. Vuonna 1996 talon salaojitus uusittiin ja samalla pihaan tuli osittain kivetys. Autotalli rakennettiin vuonna 1990. Talo on palvellut hyvin nyt jo yli 70 vuoden ajan.
Artikkelin tiedot ovat peräisin asiakirja-kopioista sekä keskusteluista Aarne ”Aape” Järvisen kanssa, joka vietti lapsuutensa tässä talossa.
Teksti: Jouko Airola, Antinniementie 12
Antinniemen Asukasyhdistys 